Vaikka Walt Disney itse ei säveltänyt yhtäkään nuottia, saati kirjoittanut riimiäkään, on musiikilla ollut aina tärkeä rooli hänen klassikkoelokuvissaan. Jo ensimmäisistä Disney -lyhäreistä lähtien tarinaa on viety eteenpäin musiikin saattelemana, ennen kuin niihin varsinaisesti alettiin lisäämään puheosuuksia. Elokuvissa kuultavasta musiikista ja äänimaailmasta käytetään nimitystä Soundtrack.Vaikka Walt Disney itse ei säveltänyt yhtäkään nuottia, saati kirjoittanut riimiäkään, on musiikilla ollut aina tärkeä Soundtrack.Vaikka Walt Disney itse ei säveltänyt yhtäkään nuottia, saati kirjoittanut riimiäkään, on musiikilla ollut aina tärkeä
Virallisesti ensimmäinen Disney-studiossa sävelletty laulu Minnie´s Yoo-Hoo kuultiin Mickey´s Follies lyhytelokuvan alkuteksteissä vuonna 1929. Tämä yksinkertainen rallatus toimi Mikki-piirrettyjen tunnusmelodiana jonkin aikaa, ja se on myös ainoa, jonka kirjoittajaksi Walt otti kunnian itselleen. Mutta nelisen vuotta myöhemmin 1933 syntyi varsinainen sen ajan megahitti, Who´s Afraid of the Big Bad Wolf (Pahaa sutta ken pelkäisi), joka soi Silly Symphonies -sarjan Kolme pientä porsasta elokuvassa. Tämä laulu tuli juuri oikeaan aikaan tuomaan huumoria ja toivoa lamassa rypevälle kansakunnalle, jonka vuoksi siitä haluttiin julkaista myös kaupoista ostettava yksipuolinen single. Näin Disneyn ensimmäinen soundtrack äänilevy oli syntynyt.dtrack äänilevy oli syntynyt.
Disney-elokuvien monet kuuluisat melodiat ovat syntyneet alansa huippusäveltäjien aikaan saannoksina. Näistä varhaisimmista konkareista voisi mainita sellaiset herrat, kuten Carl Stalling sekä Frank Churchill . Stalling tunnetaan ehkäpä paremmin sävellystöistään Looney Tunes -elokuvien parissa, vaikka olikin osallisena ed. mainitussa Mikki-rallissa. Churchill taasen sävelsi ja sanoitti possu-laulun sekä teki musiikit mm. Lumikkiin, Dumboon ja Bambiin. Vuonna 1960 Walt Disney marssi musiikkistudiolle mukanaan varsinainen hitti-parivaljakko Richard M . ja Robert B . Sherman , jotka tunnetaan paremmin nimellä Shermanin veljekset. Heidän uransa helmiä kuullaan mm. elokuvissa Maija Poppanen, Viidakkokirja sekä Aristokatit unohtamatta Nalle Puh:ia. Pestiä riitti kaiken kaikkiaan 27:ään kokoillan elokuvaan.
Uusi renessanssi Disneyn musiikkiosastolla lähti tiimillä Howard Ashman ja Alan Menken , joiden Oscarin arvoisina saavutuksina muiden monien joukossa on mm. Pieni Merenneito ja Kaunotar ja Hirviö. Sävellystalkoisiin on osallistunut myös pop-maailman tähtiä, kuten Elton John (Leijonakuningas), Sting (Keisarin uudet kuviot) sekä Phil Collins (Tarzan, Karhuveljeni Koda). Musiikkiformaatit ovat myös vaihtuneet aikojen saatossa moneen kertaan. Alkuaikoina 1930-40 -luvulla Disney-musiikkia oli tarjolla ainoastaan 78 kierroksen nopeudella soitettavilla ns. savikiekoilla, jotka nimensä mukaisesti olivat varsin hauraita ja hajosivat tai soitettiin puhki varsin nopeasti. Seuraavalla vuosikymmenellä materiaali vaihtui kestävimpiin ja paremmin soiviin LP-levyihin, joiden aikakausi päättyi vasta vuonna 1988. Viimeinen LP-muodossa julkaistu Disney soundtrack oli Oliver ja Kumppanit.
umppanit . Nykyään lähestulkoon kaikki Disney-elokuvamusiikki on saatavana CD-muodossa, muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta. Liekö musiikin vähyys tai laatu syynä siihen, että esim. Miekka Kivessä , Robin Hood , Pelastuspartio Bernard ja Bianca sekä Topi ja Tessu ovat jääneet vielä jostakin syystä digitoimatta CD:lle. Ja miksi Saludos Amigos ja Kolme Caballeroa savikiekkojen sisältöä ei koskaan siirretty edes LP:lle. Siinäpä sitä on Disney - soundtrackien keräilijöille haastetta.
|
| Tämä on Walt Disneyn pieni Long-Play levy, ja minä olen teidän Disney-maan satujenlukija - lausahdus satusinglen alussa on taatusti syöpynyt varttuneempien kuulijoiden mieliin. Ja tarinaa sai vieläpä seurata levynkannen mukana tulevasta 24-sivuisesta kirjasesta. Satulevyt rantautuivat Suomeen vasta 1960-luvun puolivälissä, kun Reino Bäckman kumppaneineen alkoi tuottaa ja suomentaa niitä Musiikkitalo Westerlundin toimesta. Ensimmäiseksi päivänvalon näki vuonna 1966 Lumikki -satu LP-muodossa, johon myös itse Walt Disney ehti antamaan kommenttinsa vain hieman ennen kuolemaansa. Reinolle lähettämässään kirjeessä hän mainitseekin: It looks like a job well done . Tästä eteenpäin satulevyjä julkaistiinkin tasaiseen tahtiin ja sitä mukaa, kun uusia piirrosanimaatioita tuli teattereihin. Maininnan arvoista on myös se, että Aku Ankan ex-päätoimittaja Markku Kivekäs suurena Prinsessa Ruusus-fanina toimi ohjaajana kyseisen levyn teossa. Vinyylimuotoisten satulevyjen elämänkaari suomessa päättyi Topiin ja Tessuun vuonna 1981, ja alussa mainitut pikku-levyt jo 1972. Tästä eteenpäin Disney-satuja on ollut saatavilla aluksi C-kasetteina ja nykyään CD:nä
|
